Mitä huipulle pääseminen vaatii juniorilta?

Alkusanat

Kaikki juniorijalkapalloilijat haaveilevat jossain kohdassa jalkapallon ammattilaisuudesta. Kuitenkin vain todella pieni prosentti junioreista pystyy muuttamaan tämän haaveen todeksi. Tässä postauksessa käsittelen omia ajatuksia ja mielipiteitä, mitä huipulle pääseminen vaatii. Olisi mukava kuulla alhaalla olevassa kommenttikentässä teidän mielipiteitä junioripelaajan polusta huipulle ja mielipiteitänne tästä postauksesta. 

Miten laji tulee juniorin elämään?

Jalkapallo tulee junnuille todella eri tavoin elämään mukaan. Itselleni jalkapallo tuli elämään mukaan ala-asteen ensimmäisellä luokalla, kun muut kaverit sitä myös harrastivat. Uskoisin, että nämä ala-asteen ensimmäiset luokat ovat hyvin yleinen ikä, jolloin jalkapalloa aloitetaan harrastamaan. 

Jos juniori mielii ammattilaisuraa jalkapallosta, niin ainakin omasta mielestäni olisi tärkeää päästä tarpeeksi nuoressa iässä laadukkaaseen joukkueeseen, jossa pystytään antamaan pelaajalle laadukasta valmennusta. Tällainen laadukas joukkue juniorille on mielestäni esimerkiksi pääkapunkiseudulla HJK:n nappulaklubi tai Käpa. Nappulaklubi HJK:ssa tarkoittaa sen kolmen nuorimman edustusjoukkueen kokonaisuutta. Nappulaklubi tarjoaa motivoituneille junioreille loistavan toimintaympäristön kehittää omia yksilötaitoja sekä joukkuepelitaitoja. Tietenkään nappulaklubissa tai Käpassa pelaaminen ei ole mikään välttämättömyys ammattilaisuralle. Tästä hyvänä esimerkkinä on 03-syntynyt läpimurtoaan HJK:n edustusjoukkueeseen tekevä Casper Terho. Terho pelasi juniori vuotensa pääasiassa FC Valtissa ja FC Konnussa.

Treeniä ja treeniä

Jos ammattilaisuutta tavoittelevalle ei ole välttämättömyys pelata nappulana Suomen ykkösjoukkueessa, niin oma motivoitunut ja systemaattinen harjoittelu on sitäkin tärkeämpää. Kuten kaikki varmaan tietävät, pelkkä ohjattuun valmentamiseen osallistuminen ei riitä, vaan ohella täytyy olla paljon omaa harjoittelua. Tärkeää mielestäni olisi 8-15 -vuoden iässä omassa harjoittelussa kehittää pallonkäsittelytaitoja, koska nämä  huippupelaajaksi haluavalla tulee olla huipputasoa. Pallonkäsittelytaidon kanssa yhtä tärkeä kehitettävä ominaisuus on mielestäni monijalkaisuus. Monet juniorit vetelevät usein vain paremmalla jalalla omatoimisessa harjoittelussa, mikä rajoittaa sitten pelissä toimimista. Petteri Forsell on suomalaisista pelaajista hyvä esimerkki pelaajasta, jolla molemmat jalat ovat ovat yhtä vahvoja. 

Postauksen alussa on kuva 19-vuotiaasta suomalaislupauksesta Oliver Antmanista. Hänen kuvan otin tarkoituksella tähän, koska mielestäni hän kuvaa pelaajana hyvin sitä, mitä kovalla harjoittelulla voi saavuttaa. Antman on kertonut, että hän on pienempänä harjoitellut usein yli 50 tuntia viikossa. Tämä tekee hieman yli 7 tuntia harjoittelua joka päivä. Omaan korvaan ja varmaan muidenkin tämä kuulostaa aika suurelta määrältä. Voisin sanoa omasta kokemuksesta, että yli 20 tunnin harjoittelumäärä viikossa on jo erinomainen saavutus. Junioreiden on kuitenkin tärkeää muistaa, että usein harjoittelussa laatu korvaa määrään. Haluan myös vielä korostaa, että harjoittelu vaatii aina palauttavaa lepoa riittävästi, mikä on edellytys kehittyä huippupelaajaksi. Lisäksi riittävä palautuminen vähentää loukkaantumisriskiä. Selvää on, että Antman on kovalla harjoittelulla pystynyt kehittämään erinomaisen ja erottuvan pallonhallintataidon muihin junioreihin nähden. Ylistystä on hänelle sadellut monelta suunnalta pallonkäsittelytaidoista ja Ilta-Sanomat kutsuivatkin häntä tämän vuoden alussa julkaistussa jutussa Suomen Messiksi.  

Sinnikkyys on valttia

Sinnikyyttä tarvitaan matkalla huipulle paljon. Juniorin täytyy oppia, että takaiskut kuuluvat lajiin ja niistä oppiminen ja nouseminen vain vahvistaa pelaajaa. Tällaisia takaiskuja voivat olla loukkaantumiset, etenkin pitkät sellaiset. Ne voivat olla kova pala purtavaksi juniorille. Loukkaantumisten aikana motivaatio lajiin ja harjoitteluun voi laskea paljon, joka pahimmassa tapauksessa voi johtaa lajin lopettamisen. 

Sinnikyyttä mitataan loukkaantumisen lisäksi esimerkiksi murrosikä-vaiheessa. Myöhäisen murrosiän pelaajat voivat kokea epäoikeudenmukaisuutta, jos he eivät esimerkiksi valmentajien mielestä ole tarpeeksi kookkaita pelaamaan avauskokoonpanossa, vaikka taidot siihen riittäisivät. Tästä murrosiän vaikutuksesta saisi kirjoitettu oman kokonaisen blogitekstin, joten jätän tämän aiheen nyt tähän hautumaan.

Loppusanat

Huipulle pääseminen koostuu monesta eri tekijästä. Matkalla huippujalkapalloilijaksi tarvitaan täyden taidon lisäksi hieman onnea, että löytää itsensä oikeasta paikasta oikeaan aikaan. Pelaajien polku huipulle voi olla hyvin erilainen. Toisella voi olla tie kivisempi ja mutkikkaampi täynnä käänteitä ja vähäisiä näytönpaikkoja. Toisella pelaajalla taas voi olla tie sileä ja näytönpaikkoja muodostua runsaasti. Usko ja luotto omiin kykyihin myös silloin kun muut sitä epäilevät on kuitenkin kaiken lähtökohta!